ERJ:n alaiset tarinaesteratsastuskilpailut

Kilpailut järjestetään 18.01.2016 ja VIP on 17.01.2016
Järjestävänä tahona on Zelos, ZELO4638
Vastuuhenkilönä toimii Loci, vrl-12679, lociness@gmail.com
Kilpailu on tuotoskilpailu

Yksi ratsastaja voi tuoda 3 hevosta/luokka
Yhteen luokkaan otetaan 30 osallistujaa
Hevonen voi osallistua vain kerran yhteen luokkaan
Yksi hevonen voi osallistua vain kahteen luokkaan

Osallistu sähköpostitse otsikolla Tarina ERJ, muodossa:
Luokka [rv]
ratsastaja (VRL-00000) - Hevosen virallinen nimi VH00-000-0000[rv]
tuotos

ratasastajan vrl-tunnus on pakollinen, hevosen vh-tunnus on vapaaehtoinen

Luokat
1. 60 cm
2. 80 cm
3. 100 cm
4. 120 cm

Tehtävänanto, luokat 1 & 3
Kirjoita 100-200 sanainen tarina siitä, kuinka ratsusi toimi päivän aikana apuna talutusratsastuksessa. Hauskuus ratkaisee!

Tehtävänanto, luokat 2 & 4
Kirjoita 100-200 sanainen tarina ratsastajien välisestä pulkkamäki-kisasta. Pulkkamäessä apuna sai käyttää kaikkea, mitä on itse tuonut kisoihin mukaan(satulahuovat, loimet jne.). Hauskuus ratkaisee!

Luokka 1
1. HM (VRL-00096) - Havane VH15-012-0554
2. Mette (VRL-13589) - You Courage Kern VH13-031-0629

3. Milja (VRL-00692) - Kuiskuri VH14-018-1895
4. Ireth (VRL-03777) - Viisikon Nuttu Nurin VH15-018-0201
5. Ireth (VRL-03777) - Catspeak Dei VH15-017-0701

Luokka 2
Ei osallistujia

Luokka 3
1. Zack (VRL-01221) - Frozen Plight IWB VH14-021-0400

2. Ljusia (VRL-02751) - Marttojen Majesteettinen Majoneesi VH13-018-1281
3. Kioja (VRL-13006) - Manuel VH13-027-0298

Luokka 4
1. Zack (VRL-01221) - Nouvion Khariton VH15-039-0029

2. Ljusia (VRL-02751) - Marttojen Majesteettinen Majoneesi VH13-018-1281

Tuotokset luokka järjestyksessä

Ireth (VRL-03777) - Catspeak Dei VH15-017-0701 "Onpa se söpö!" "Oi miten pörröinen!" "Äiti, mä haluan oman ponin!" Nuo olivat kolme yleisimmin kuultua lausetta, kun Kisu toimi talutusratsuna estekilpailuissa. Tottahan se on, tamma on jokaisen pikkutytön unelmaponi: pörröinen, pullea ja äärimmäisen kiltti. Noin joka toinen myös ilmoitti haluavansa juuri samanlaisen ponin autotalliin, takapihalle tai leikkimökkiin. Useimmat vanhemmat sen sijaan näyttivät katuvan syvästi, että olivat antaneet lapsilleen luvan mennä edes sen yhden kierroksen ponilla. Moni lapsi halusi tietenkin heti perään ainakin toisen kierroksen, mieluummin vähintään kymmenen. Onneksi Kisu itse oli hyvin rauhallinen ja lähinnä torkkui tallustellessaan samaa lyhyttä reittiä viidennenkymmenenyhdeksännen kerran. Itse kyllästyin suurin piirtein viiden kierroksen jälkeen, mutta mitä sitä ei tekisi ilahduttaakseen lapsia. Päivän päätteeksi olin kyllä harvinaisen iloinen että homma oli ohi!

Ireth (VRL-03777) - Viisikon Nuttu Nurin VH15-018-0201 En voinut kuin ihmetellä omaa hölmöyttäni ilmoittaessa minut ja kasvattini Niilon vapaaehtoisiksi talutusratsastukseen. 1. en pidä lapsista 2. Niilo on todella epävarma hevonen 3. pakkasta oli ainakin miljoona astetta Niin vain sitä kuitenkin oltiin maneesin edustalla vieressämme kyltti "Talutusratsastusta 2e". Lapsia ilmaantui jonoon ihan heti ja siinä vaiheessa kun joku tunnisti hevosen suomenhevoseksi (olin toivonut kimon värityksen hämäävän ihmisiä), alkoivat lasten vanhemmat ja isovanhemmat jutustelemaan tarinoita siitä, miten heidän lapsuudessaan suomenhevoset olivat tehneet sitä ja tätä ja vielä tuotakin. Yritin mahdollisimman kohteliaasti kuunnella, samalla kun nostin lapsia hevosen selkään ja sieltä alas. Onneksi talutuskierros ei ollut kovin pitkä, mutta yllättävän paljon lapset ehtivät niinkin lyhyessä ajassa höpisemään siitä, miten hauskaa oli ratsastajaa ja mennä ilman käsiä ja silmät kiinni ja olivathan he jo ainakin kolmella ratsastustunnillakin käyneet ja isi oli luvannut oman hevoset ja... No, juttua riitti ja riitti. Muutaman kierroksen jälkeen minulla oli sekä kylmä että kuuma, sillä pilkkihaalari oli liian lämmin, mutta kasvoni palelivat ihan uskomattoman paljon. Vaivihkaa vilkuilin kelloa vähän väliä ja kun se viimein tuli kolme, jolloin talutusratsastuksen oli määrä loppua, huokaisin helpotuksesta.

Mette (VRL-13589) – You Courage Kern VH13-031-0629 Lähdimme kohti kisapaikkaa täynnä jännitystä ja odotusta, vanhempi herra Juku pääsisi taas tositoimiin pitkän joulutauon jälkeen! Aloitimme siis varsin kevyesti ja pienestä luokasta. Kilpailupaikalla näkyi ennen ensimmäisen luokan alkua vain poneja ja nuoria ratsastajia. Me Jukun kanssa emme millään muotoa sopineet joukkoon, ja pian meitä tulikin jo yksi toimihenkilö puhuttelemaan: ”Tämä ensimmäinen luokka on vain poneille! Vie se iso ja pelottava kopukka muualla, ettei ponit pelästy.” Murheissani vein Jukun kauemmas ja satuin sitomaan sen lähimpään aidantolppaan soittaakseni kuskillemme, että lähtisimme kotiin. Ennen kuin puhelu päättyi, oli Juku hävinnyt siitä, mihin olin sen sitonut! Katselin kauhuissani ympärilleni ja kohta bongasinkin kimoni joku pikkutyttö selässään kentän toisella puolella. Nuori nainen talutti Jukua ja pieni tyttö näytti maailman onnellisimmalta istuessaan ison hevosen selässä. Kun he palasivat lähtöpaikalle, tajusin seisovani ”Talutusratsastusta” kyltin alla. Pieniä ratsastajanalkuja oli jo paikalla jo pitkä jono, enkä voinut heiltä ratsastusta kieltääkään, joten Juku sai tehdä täyden työpäivän. Vähän eritavalla tosin, kuin olin suunnitellut.

HM (VRL-00096) - Havane VH15-012-0554 Kun huomasin Zeloksen etsivän hevosia talutusratsastukseen estetapahtumaan, niin tietysti ajattelin että Viinihän sopisi täydellisesti siihen hommaan! Nopeasti saatiin sovittua tapahtumanvetäjän kanssa järjestelyistä ja saavuttiin Viinin kanssa hyvissä ajoin paikalle. Lapsijono oli pitkä ja useimmat suorastaan kuolasivat toivoen pääsevänsä kimon satutamman selkään. Viini selvästi päätti kantaa kaunaa minulle siitä, että pakotin tamman kiljuvien lasten seuraan. Lapsia kohtaan tamma oli oikein säyseä ja herttainen, mutta tuntui kostavan minulle tämän kamalan vääryyden. Viini näytti hapanta naamaa näyttäen siltä, kuin olisi juuri popsinut ämpärillisen sitruunoita. Todellinen helvetti alkoi vasta, kun koitin saada tammaa käyntiin. Ehei, sehän ei meidän muorille sopinut. Tamma pamautti kaikki neljä jalkaansa tiukasti maahan kieltäytyen liikkumasta senttiäkään mulkoillen minua myrkyllisen näköisenä. "Kultamussukka, liiku nyt" lirkutus ei tehonnut eikä porkkanallakaan ollut mitään vaikutusta. Juuri kun olin menettämässä viimeisenkin toivoni Viini otti askeleen, ja toisen. Ja kolmannen. Se liikkui! Lapsen äiti näytti hyvin kauhistuneelta kentän laidalla, että millaisen otuksen selkään hän oli oman mussukkansa istuttanut. Tamma suostui liikkumaan kymmenen metriä, jonka jälkeen tehtiin jyrkkä stoppi. Jos vain olisi ollut mahdollista, olisin painunut sillä sekunnilla Siberiaan häpeämään.

Milja (VRL-00692) - Kuiskuri VH14-018-1895 "Ootko nyt ihan tosissas?", kysyin Locilta kun hän kertoi haluavansa, että Kuisku olisi apuna talutusratsastuksessa. Tamma ei muutenkaan ole ratsuna helpoimmasta päästä ja nyt sillä on takana vielä pitkä mammaloma, joten intoa riittää kun pääsee taas reissaamaan ja kisaamaan. Loci oli kuitenkin vakaasti päättänyt näin tapahtuvan, joten tokaisin: "No, siinä on, kokeile mitä siitä tulee" ja naureskellen lähdin karkuun jättäen Locin seisomaan hölmistyneenä Kuiskun ohjat käsissään.

Jo viiden minuutin päästä sain hevoseni takaisin. Kuulemma ensimmäistäkään lasta ei oltu saatu sen selkään, koska se ei ollut pysynyt hetkeäkään paikoillaan. "Vai että sellainen oli Kuiskun ura talutusratsuna. Haluatkos kenties käyttää toistekin?", tiedustelin huvittuneena. "Joo tota, eiköhän tää yksi kerta riittänyt. Tsemppiä teille kisaan."

---

Ljusia (VRL-02751) - Marttojen Majesteettinen Majoneesi VH13-018-1281 Niin siinä käy kun jättää Ämmän yhden martan kontolle. Sitä saa mitä hienoimpia kuningasideoita, jotka eivät välttämättä olekaan kaikista ihanteellisimpia - eikä kukaan ole edes estämässä. Niinpä minä ilmoitin känkkäränkkäisen orimme avuksi talutusratsastukseen. Ori ei ehkä normaalisti ole mikään aloittelijoiden ratsu, mutta kunhan olen itse narun päässä niin huolen häivää ei ole. Huolen häivää ei myöskään ole silloin kun talutettavia ei ole. Tavaalta satoi räntää ja meidän Ämmä vihaa märkää niin kovin, että tämä oli niitä ainoita kertoja kun sen joutui työntämään väkisin ulos trailerista. Koko ulkona olo ajan sillä oli korvat niskaa vasten ja muutenkin mitä tyytymättömin ilme naamallaan. Voin sanoa, että pikkutytöt eivät innostuneet kiukkuisen näköisestä orista, vain pari rohkeinta pikkupoikaa uskaltautui Ämmän selkään ja hekin istuivat selässä kauhusta kankeana. Onneksi Ämmän keskittyminen oli inhottavassa lumituiskussa ja nämä kaverit olivat niin kevyitä, ettei ori tainnut edes huomata selässään olevan jotain ylimääräistä.

Kioja (VRL-13006) - Manuel VH13-027-0298 Miksi enää vaivauduin? Manu oli taas vaihteeksi aiheuttanut kaaoksen esteradalla potkaisemalla okserin alas ja polkaisemalla melkein joka hypyssä puomin tai pari alas. Näin mielessäni kisa-avustajien happamet ilmeet, kun he joutuivat pystyttämään kirjavia esteitä uudelleen. Nytkin ponimokoma vastusteli hevosautolle menemistä ja sain hoputtaa elikkoa sekä raipalla että äänellä. Olin ehkä ehtinyt muutaman kymmentä metriä kilpakentältä kun kuulin hätäistä puhetta. Talutusratsastukseen tarjotuista poneista toinen oli loukannut jalkansa ja nyt he olivat yhtä ponia vaille. Ja enpä ehtinyt kolmatta askelta ottaa kun molemmat iskivät silmänsä minuun ja junttura-Manuun, joka yritti nyt hamuta tyhjiä taskujani. ”Heippa! Meiltä puuttuu yksi poni talutusratsastuksesta ja sulla näyttäisi olevan kovin kiltti kaveri siinä. Olisiko mitenkään mahdollista että me saataisiin lainata?” Tyttö katsoi minua suurin silmin ja huokaisin. ”Tässä on Manu”, viittasin takinhelmaani nyhtävään poniin. ”Manu on huonokäytöksisin poni sitten Team Häiriköiden Natsin.” Tyttö näytti hämmentyneeltä, kun Manu kääntyi leppoisasti haistelemaan hänen ojennettua kättään. Toinen huokaus. ”Mutta antaa mennä. Mä otan sen satulasta jalustimet pois, niin sä saat sen lainaan.” Niinpä puolentoista tunnin kuluttua, kun kävin talutuspaikalla katsomassa, Manu antoi pikkulapsien juosta jaloissaan, roikkua harjassa ja taputtaa sydämensä kyllyydestä. Kaikkea muuta kuin mitä se on kotipihalla, ajattelin synkästi.

Zack (VRL-01221) - Frozen Plight IWB VH14-021-0400 En ymmärrä, mikä älynväläys oli ottaa 100 hevosen tallista juuri Laitti tallin 4-vuotisjuhlien talutusratsastukseen. GP-tasolla kilpaileva trakehner-ori, tosin oreista yksi kiltimmästä päästä. Toisaalta oli siinä hyvätkin puolensa – paikalle oli ilmestynyt ihmeen paljon aikuisia asiakkaita ja tämä roteva kaveri jaksaa kyllä kuljettaa hieman isompaakin ratsastajaa. Talutusratsastuksessa Laitin taluttajana toimi yksi tallin nuorimpia hoitajia, jolle ori oli melko vieras. Kaikki tuntui sujuvan ihan hyvin, kukaan hevosista ei pelännyt tuulessa lepattavia ilmapalloja eikä panderollia. Myös pienikokoinen hoitaja sai pidettyä suuren ja vieraan kouluorin hyvin käsissään. Loppupäivästä talutettavana oli polttareita juhliva miesjoukko, hassuissa vaatteissaan. Sulhasen tutustuttua hevoseen, päätti Laitti nostaa häntänsä ja uhriksi joutui bestmanin kengät. Bestman ei tainnut olla enää ihan selvinpäin, sillä hän huomasi tulevan vasta, kun oli liian myöhäistä. Saivatpahan ikimuistoisen muiston tästä vierailusta.

---

Ljusia (VRL-02751) - Marttojen Majesteettinen Majoneesi VH13-018-1281 Sormet jäässä ryystin termosmukistani vihreää teetä kun uteliaisiin korviini kantautui puheensorinaa. Kuulin kilpailijoiden välisestä pulkkamäki-kisasta ja enempää minun ei tarvinnutkaan kuulla kun aloin jo hautomaan voittostradegiaani. Oletettavasti miltein kellään ei olisi sopivia vermeitä pulkalla laskuun, mutta mitä muut eivät tienneet oli ufo takakontissani. Pitkän pohdinnan jälkeen kiedoin ufon Ämmän pinkin glitter-yksityiskohtaisen loimen (juuri sen mitä se häpeää eniten) sisään naamioidakseni tämän pulkanlaskuvälineeni. Kun kisan aika koitti kapusin mäen huipulle itsetietoinen virne huulillani, istuin loimi-ufoviritelmän keskelle ja tökkäsin kulkuneuvoni liikkeelle. Aluksi kaikki meni kuin Strömsössä, mutta kun vauhtini kasvoi niin ufo alkoi pyöriä vimmatusti. Tuntui siltä kuin olisin joutunut madonreikään kun kiepuin ympäri ilman mitään kontrollia. En enää erottanut minne olin menossa ja mieleeni ei juolahtanutkaan jarruttaminen. Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua ufo töksähti lumikasaa päin ja lensin kauniilla kaarella naama edellä lumeen. Sanomattakin selvää, että loimen uumenissa piilotteleva ufo oli liukunut esiin kaikkien näkyville.

Zack (VRL-01221) - Nouvion Khariton VH15-039-0029 Vietimme kisojen jälkeen muiden osallistujien kanssa niin sanottua rentoutusiltaa. Siihen kuului saunomista, ruokailua, hemmottelua ja tietysti heppajuttuja. Kun olimme saunoneet jo hyvissä ajoin päiväsaikaan ja istuimme kasvonaamiot päässä, mietimme, josko tekisimme jotain repäisevää. Lähdimme hyvän ja leudon kelin kunniaksi pulkkamäkeen. Vain puoli kilometriä tallilta sijaitsee vanha hiekkamonttu, jossa olemme talvisin käyneet uhkarohkeina laskemassa jyrkkiä mäkiä, jos lumi on sallinut. Olimme ottaneet mukaan mitä tallilta olimmekaan löytäneet mahdollisiksi laskemisvälineiksi. Itse otin mukaan suuren muovisen laatikon, missä säilytetään normaalisti varusteita. Pienikokoisen onni – mahduin juuri ja juuri siihen istumaan. Huonona puolena sitä oli mahdoton ohjata korkeiden reunojen takia, hyvänä puolena lumi ei pöllynnyt naamaan koska mahduin laatikkoon kokonaan ja edessä ei ollut esteitä mihin törmätä. Laskimme pari kertaa mäkeä alas, kunnes alkoi hirveä kasa läheisellä kasarmilla olevia inttipoikia kävellä monttujen läpi parijonossa. Varmaan ne vähän ihmettelivät, mitä me teemme. Kaiken huipuksi meillä oli vielä kasvonaamiot naamassa vaikuttamassa, näytimme aivan zombeilta! Kaikkea sitä.

Tämä on virtuaalitalli!
Ulkoasu © NM. | Ulkoasun kuva © Sarah Macmillan (lisenssi)
Muut materiaalit© Zelos, jollei toisin mainittu